Mitä hyötyjä ja haittoja eri tavoissa leikata sikari on?

Tietysti sen voi aina tehdä kuin kovan linjan länkkärisankari ja purra sikarin kärjen pois. Tämä tapa ei kuitenkaan ole erityisen kaunis tai käytännöllinen, koska suukappaleen repeytyessä herkkä kääre voi vaurioitua vakavasti tai jopa alkaa avautua.

Sitten ovat puristit, joille riittää vain muutama neulanpisto sikarin hattuun. Hyvin käärityn sikarin pitäisi silloinkin imeä, mutta kannattaa olla varuillaan, sillä näin sikari maistuu paljon vahvemmalta. Ilman kapeiden kulkuväylien ansiosta maut ovat paljon väkevämpiä ja niiden moninaisuudet ja syvyyden vahvoja. Jotkut harrastajat pitävät tämän metodin tuottamasta intensiivisestä mausta, mutta sekin on makuasia.

Näiden kahden rajun ääripään lisäksi markkinoilla on työkaluja moneen vakiintuneeseen menetelmään. Sikarileikkureita on monenlaisia. Ensiksi mainittakoon v-leikkuri eli wedge-leikkuri, joka on kantaisiemme suosima malli. Kuten nimikin kertoo, tämän tyyppinen leikkuri tekee sikarin hattuun v-muotoisen leikkauksen. Ennen vanhaan kun short filler - sikarit olivat suosituimpia, sikariporat eivät olleet kovin yleisiä. Kiilamainen leikkaus oli kätevä, koska se esti short filler -sikarien sisäisen tupakkamurun pääsemästä polttajan suuhun.

Nykyisin suosituin työkalu tähän tarkoitukseen on kaksiteräinen sikarileikkuri. Kaksi terää voivat leikata tarvittaessa pois koko sikarin pään tai vain osan hatusta. Tämänhetkisten leikkurien joukossa kaksiteräinen leikkuri on klassikko. Ergonomisesti suunniteltu kuori pitää sisällään kaksi veitsenterävää terää, jotka luovat painetta tasaisesti molemmilta puolilta taaten siistin ja tarkan leikkauksen.

Sikarisakset tarjoavat samanlaisia hyötyjä, vaikkakin ne eivät malliltaan sovellu kätevästi taskussa kuljettamiseen.

Seuraavaksi on giljotiinileikkuri. Yksiteräinen giljotiini on hyvin litteä ja mahtuu mukavasti taskuun. Yhdellä terällä on kuitenkin vaikea saavuttaa siistiä leikkausjälkeä, etenkin verrattuna kaksiteräiseen leikkuriin.

Taskuista puheen ollen, jos leikkuria aikoo kuljettaa taskussa, kannattaa valita lukittavalla terällä varustettu malli. Moni huolimaton käsi taskussa on johtanut veriseen sormeen.

Toinen vaihtoehto on sikaripora, joka käyttää pyöreää terää leikkaamaan reiän sikarin hattuun. Vastustajat väittävät, että lauhdetta voi kertyä hatun jäljellejäävään osaan polttamisen aikana. Toiset taas sanovat makujen täyden kirjon kehittyvän vasta kun koko hattu on leikattu pois. Myöhemmässä väitteessä saattaa olla totuuden hiven. Pienemmästä reiästä virtaava savu on väkevämpää, kuin laajemmasta reiästä virtaava, esimerkiksi, jos koko hatun on leikannut pois. Tämä saattaa vihjata, että suuremmasta aukosta virratessa kitalakeen osuvassa savussa on laajempi kirjo makuja. Poria on erikokoisia, joten mikäli aiempi väite kuulostaa uskottavalta, voi valita mallin, joka leikkaa pois suhteellisen suuren osan hatusta. Useimmissa sikariporissa on kätevästi sisäänrakennettu mekanismi, joka heittää automaattisesti ulos sikarista leikatun osan, eikä sitä tarvitse naputella suurella vaivalla ulos sikarista. Perfecto-sikarien ystäville sikariporan käyttäminen saattaa kuitenkin olla hankalaa.

Viimeisenä listalla on Easycut-leikkuri, joka sopii erityisesti aloittelijoille. Niitä saattaa usein nähdä jaettavan ilmaiseksi erityistilaisuuksissa. Tämän leikkurin hyötypuoliin lukeutuu terien takana oleva seinä, joka estää käyttäjää asettamasta sikaria liian pitkälle leikkuriin. Näin ollen sillä saa leikattua sikarista vain hatun ja käyttäjä välttyy leikkaamasta liian suurta pala, mikä voi johtaa jopa pintalehden avautumiseen.